Tänpäivänen Oprah-jakso (joo, oon kipeenä eikä mulla oo parempaakaan tekemistä kun kattoa telkkaria) inspiroi mua sen verran, että päätin tehdä postauksen tupakoinnin lopettamisesta.
Moni teistä lukijoista tietää etten tupakoi. Te ette kuitenkaan tienny, että
oon joskus tupakoinu.
Alotin tupakanpolton joskus 14-vuotiaana ja syy tais olla "no ku kaikki muutkin polttaa" tai jotain vastaavaa. Yläasteella kaikki koulun cooleimmat tyypit juoksi joka välitunti koulun tupakkapaikalle sauhuttelemaan ja luonnollisesti jäi siitä kiinni ja istu jälki-istunnossa monesti.
Media on tehny tupakoinnista niin coolia - kaikki siistit tyypithän tupakoi! Mm. Kate Moss maailman ihanimmassa Balmainin jakussa.
Nykyään oon sitä mieltä, että
siistit tyypit EI tupakoi!Kuitenki, yläasteen mukakovistelun ansiosta olin tosi koukussa tupakointiin! Pelasin sillon salibandyä ja olin cheerleader. Jäin valmentajillekin monesti kiinni tupakoinnista ja sain kauheet huudot.
Siihen aikaan saatoin salibandyharkkojen jälkeen yskiä niin paljon että oksensin. Mulla todettiin astma ja sain astmapiipun. Lääkäri yritti kovasti suostutella mua lopettamaan enkä luonnollisestikaan kuunnellu sitä, koska astmapiippu autto niin hyvin. Olin niin riippuvainen, etten osannu ajatella lopettamista tosissani..
Asiaan tuli muutos. Talvella 2006 - just ennen kun täytin 18, sairastuin johonkin maailman kauheimpaan räkätautiin. Olin kaks viikkoa kotona ja kurkkuun sattu niin paljon etten pystyny kunnolla syömään tai puhumaan - tupakoinnista puhumattakaan.
Olin niin riippuvainen nikotiinista, että mua itketti ja kiukutti. Äiti sitten keksi ostaa mulle apteekista nikotiinipurkkaa ja nikotiinilaastareita. Käytin niitä sen 2viikon sairastelun aikana hyvällä menestyksellä, eikä mulla sitten paranemisen jälkeen edes tehny niin kauheesti mieli tupakkaa vaikka olinkin tupakoivien ihmisten seurassa.
Tietysti mulla oli vaikeita hetkiä - olin monesti tosi lähellä tupakan maistamista parin viikon "kuivilla" olon jälkeenkin, mut onneks sain äitiltä ja Eetulta tukea. Me ei sillon vielä oltu Eetun kanssa yhessä, mut me juteltiin mesessä ja se tuki mua sitä kautta kovasti :D
Puolen vuoden päästä tupakoinnin lopettamisesta en enää käyttäny nikotiinilaastareita, mut olin koukussa nikotiinipurkkaan :D
Siitä pysty onneks vierottautumaan tosi nopeesti, vaikka vieläkin, yli 3vuoden tupakoimattomuuden jälkeen ajattelen nikotiinipurkan makua lämmöllä :D
Mä en koskaan onnistu missään ja luovutan pientenkin vastoinkäymisten sattuessa, joten tupakoinnin lopettaminen on oikeesti mun elämäni saavutus! Oon niin sanoinkuvaamattoman ylpeä itestäni, koska tiedän miten vaikeeta tupakoinnin lopettaminen on.
Toivon tosissani, että tää kuumehöyryissä ja buranoissa kirjotettu postaus kannustaa edes yhtä teistä kokeilemaan lopettamista. Voin luvata että se parantaa elämää huomattavasti :)
Onko kukaan teistä onnistunu lopettamaan tupakoimisen? Olis kiva kuulla teiän tarinoita/mielipiteitä tupakoimisesta.
lähettänyt nadjastrange #
17:44