Mulle ei todellakaan tullu yllätyksenä se, ettei kaikki lukijat innostunu mun uusista tatuoinneista. Juttuhan kuitenkin on niin, ettei mua rehellisesti sanottuna kiinnosta :D
Mä oon oikeesti ja yhtään liiottelematta haaveillu pääskysistä rinnassa jo 5 vuotta, ja sillon ku alotin haaveilun, ei noi pääskyt ollu ihan niin yleisiä kun nykyään. Mä rakastan old school -tatuointeja, eikä mua haittaa se, että niitä löytyy muiltakin. Mun mielestä olis tyhmää jättää viiden vuoden tatuointihaave toteuttamatta ihan vaan sen takia ku "yhyy ne on massaa". Meillä jokasella on vaan yks elämä enkä tiedä teistä, mutta mä ainaki aion elää sen täysillä.
Tiedostan, että saatan jossain vaiheessa elämääni katua tatuointejani, mut niin mä kadun monia muitankin asioita joita oon joskus tehny. Silti niihin liittyy hauskoja muistoja ja vaikka pääsisin aikakoneella ajassa taaksepäin ja voisin tehdä kaiken uusiks, mä tekisin asiat just samalla tavalla; nauttisin elämästä ja tekisin (tyhmiä) asioita joita myöhemmin tulis kaduttua :D
Toisaalta musta tuntuu, etten välttämättä katuis sitä tatuointien ottoa niin paljoa kun joku voi kuvitella, koska vuosien varrella tatuoinnit kuitenki kasvaa osaks mua, ja ainakin tota mun vuos sitten ottamaa timanttitatuointia mä rakastan päivä päivältä enemmän. Ja joo, vuoden perusteella ei voi sanoa mitään lopullista, noi kuvat kun tulee olemaan mun iholla vielä monta vuosikymmentä. Silti oon sitä mieltä, että kannattaa ennemmin elää ja tehdä "rohkeitakin" asioita kun sit mummona katua kaikkea sitä elämättömyyttä.
Kyseessä on tietysti vaan mun mielipide, enkä mä tuomitse ihmisiä jotka haluaa elää tatuoimattomina tai vaihtoehtosesti ottaa niitä uniikkeja tatuointejaan vaan siks että ne on niin uniikkeja. Mun mielestä on tyhmää arvostella toisen ihmisen päätöksiä. Kyseessä on kuitenkin sen toisen elämä ja jos se toinen haluaa tatuoida Hello Kittyn otsaansa, niin siitä vaan. Se ei oo sulta pois. :)
Pääskyt kävin ottamassa Legacy Tattoossa ja Sailor Andy teki noi. Hintaa tuli 250€ ja joku varmaan valittaa tosta hinnastakin, mutta mä mielelläni maksan laadusta, kuvat kun on iholla koko loppuelämän ajan.
Voin kertoa että sattu ihan (pardon my french) helvetisti! Pääskyt tuli sen verran ylös, ettei tossa kohtaa oo enää tissiä, vaan pääasiassa luuta ja nahkaa, minkä ansioista tatuointineula tuntu tosi ilkeeltä. Ja mitä lähemmäs solisluita mentiin, sitä vakuuttuneempi olin siitä että kuolen. No en kuitenkaan kuollu ja selvisin yllättävän hyvin koko operaatiosta. Hampaita purin niin kovaa yhteen että leuat on kipeet varmaan ens viikollaki, mut yhtäkään kyyneltä tai kirosanaa ei tullu :D
Sanoin puolessa välissä ekan linnun ääriviivojen tekemistä, et "nyt on sellanen fiilis etten ota enää ikinä yhtäkään tatuointia". Mut sit siihen kipuun jotenki tottu, eikä esim värittäminen tuntunu niin pahalta. Siis sattu sekin, muttei niin paljoa :D
Noi kipuasiat on kuitenkin niin yksilöllisiä, ettei mun kipuvalituksen takia kannata jättää tatuointia ottamatta. Se on kuitenkin se hetkellinen tuska ja sen jälkeen tatuoinnista saa nauttia loppuelämänsä. Ja nyt, reilun 24h toivottuani oon jo melkeen päässy sen järkyttävän kivun yli ja suunnittelen jo seuraavaa tatuointia :D
lähettänyt nadjastrange #
22:08